Ekologia- ja ympäristöministeriö on julkaissut standardin HJ 1473-2026, joka tulee voimaan 15.8.2026. Tämä standardi määrittelee kiinteiden saastelähteiden jätekaasun rikkidioksidin, typen oksidien ja hiilidioksidin havaitsemiseen käytettävien kannettavien infrapuna-absorptioanalysaattoreiden tekniset vaatimukset ja testausmenetelmät.
Ekologia- ja ympäristöministeriö muotoili ja julkaisi ekologisen ja ympäristölaadun parantamiseksi ja edellä mainittujen analysaattoreiden teknisen suorituskyvyn standardoimiseksi.Kiinteistä saastelähteistä peräisin olevan jätekaasun rikkidioksidin, typen oksidien ja hiilidioksidin kannettavien infrapuna-absorptioanalysaattoreiden tekniset vaatimukset ja testausmenetelmät (HJ 1473-2026). Tämä on standardin ensimmäinen julkaisu, jonka käyttöönottopäivä on 15. elokuuta 2026.
Se yhdistää kiinteistä saastelähteistä peräisin olevan jätekaasun SO₂-, NOₓ- ja CO₂-pitoisuuksia mittaavien kannettavien infrapuna-absorptioanalysaattoreiden tekniset pääsyvaatimukset ja testaussäännöt, täyttää kannettavien infrapunavalvontalaitteiden erityisstandardit ja parantaa paikan päällä tapahtuvan lainvalvonnan ja hätävalvonnan tietojen yhteensopivuutta ja vertailukelpoisuutta.
Standardi määrittelee kannettavien infrapuna-absorptioanalysaattoreiden (jäljempänä "analysaattorit") rakenteen, tekniset vaatimukset, suorituskykyindikaattorit ja testausmenetelmät kiinteistä saastelähteistä peräisin olevan jätekaasun SO₂-, NOₓ- ja CO₂-pitoisuuksille.
Se koskee tällaisten analysaattoreiden testausta, ja se voi myös toimia referenssinä niiden suunnittelussa ja tuotannossa. Tekniset vaatimukset muille kannettaville kaasunvalvontaanalysaattoreille, joiden absorptio-ominaisuudet ovat lähi-infrapunakaistalla, voivat myös viitata tähän standardiin.
HJ 1473-2026 on perustavanlaatuinen ja pakollinen standardi kiinteistä saastelähteistä peräisin olevien jätekaasujen kannettavalle infrapunavalvontaan, ja se keskittyy teknisten eritelmien yhtenäistämiseen, tietojen laadun varmistamiseen sekä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon ja hiilidioksidin hallinnan tukemiseen. Sen toimeenpanolla säännellään markkinoita, parannetaan yleistä seurantakapasiteettia ja helpotetaan kohdennettua ekologista ja ympäristönhallintaa sekä hiilidioksidin huippukuormitus- ja hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamista.